Botnia-palkinnon voitti Anu Kolmosen Taapelitaivas-romaani

Tänä syksynä kahdeksatta kertaa jaettavan Botnia-kirjallisuuspalkinnon voittajaksi on valittu Anu Kolmosen romaani Taapelitaivas (Aviador, 2024).

Palkinnonjakotilaisuus pidetään lauantaina 9.11.2024 klo 13 Oulun kaupungintalon juhlasalissa (Kirkkokatu 2, Oulu).

Botnia-palkinnon raati toteaa perusteluissaan voittajateoksesta näin:

”Vuoden 2024 Botnia-kirjallisuuspalkinnon voittaja on oululaisen Anu Kolmosen väkevän kaunis romaani Taapelitaivas (Aviador 2024). Kyseessä on hieno ja eheä kokonaisuus. Tarkasti kirjoitettu romaani on kieleltään häkellyttävän nautinnollinen; esimerkiksi tilat, paikat ja maisemat rakentuvat eläviksi juuri rikkaan ja murteisen kielen kautta.

Taapelitaivas laajenee yksinhuoltajaksi jääneen työläisnaisen kertomuksesta yhteiskunnan kuvaukseksi. Romaani lähtee liikkeelle 1930-luvulta keskittyen sodan jälkeiseen aikaan Kemissä, jossa poliittiset jännitteet, työläisten taistelut ja naisen aseman paraneminen näkyvät ihmisten arjessa.

Kolmosen romaani ravistelee ja palkitsee klassikon tapaan: lopussa lukijaa odottaa katharsiksen kaltainen elämys. Taapelitaivas on teos, joka jättää jäljen ja jonka painoarvo on todella suuri.”

Kuvaaja: Jori Turpeinen

15 000 euron arvoinen Botnia on palkintona poikkeuksellinen: ehdolle voidaan hyväksyä mitä tahansa kirjallisuudenlajia edustava kaupallisen kustantamon julkaisema teos. Lisäksi kielirajausta ei ole – riittää, että tekijä asuu Pohjois-Pohjanmaalla tai on kotoisin sieltä. Syksyisin jaettavan palkinnon ehdokaslistalle kelpaavat teokset, jotka on julkaistu saman vuoden keväällä tai edellisen vuoden syksyllä. Tällä Oulun kirjailijaseura haluaa kamppailla kirjallisuuden lyhenevää elinkaarta ja kvartaalikustantamista vastaan.

Botnia-raadin jäsenet ovat:
kirjallisuudentutkija, journalismin yliopettaja Satu Koho, Jyväskylän yliopisto / Oulun ammattikorkeakoulu (raadin puheenjohtaja)

kriitikko, oppikirjailija Aleksis Salusjärvi

FM, toimittaja Pia Kaitasuo

kirjabloggaaja Simo Sahlman, Lukupino

kirjallisuudentutkija Hanna-Leena Määttä, Oulun yliopisto

kirjastonhoitaja Hanna Jarva, Oulun kaupunginkirjasto

kirjasomevaikuttaja Minna Kekkonen

Botnia-kirjallisuuspalkinnon perustaja on Oulun kirjailijaseura ry. Palkintosumma on 15 000 euroa. Palkintosumman lahjoittavat tasaosuuksin Oulun kaupunki, Osuuskauppa Arina sekä vuosittain vaihtuva, oululaista liike-elämää edustava lahjoittaja, joka on tänä vuonna sanomalehti Kaleva. Palkinnon yhteistyökumppani on Booky.fi.

Lisätietoja palkinnosta antaa Oulun kirjailijaseura ry:n puheenjohtaja Antti Leikas, p. 040 5666 862 ja Botnia-raadin puheenjohtaja Satu Koho, p. 044 983 1522.

Anu Kolmosen palkintopuhe

Köyhä. Vähäosainen. Ulkopuolinen. Syrjäytynyt ja syrjäytetty. Työkyvytön, työtön tai työläinen. Ylisukupolvisesti huono-osainen.

Sieltä, mistä me tulemme, Taapelitaivaan päähenkilö ja minä, on pitkä matka tänne Oulun kaupungintalon juhlasalin. Karihaaran sahan lautatarhan taaplaajanaisella on pitkä matka päähenkilöksi romaaniin. Työkyvyttömällä on pitkä matka kirjailijaksi ja Botnia-palkinnon voittajaksi.

Miettikää hetki vaaraa ja sen juurella virtaavaa jokea. Miettikää Kätkävaaraa ja Kemijokea vaikka. Vaaran laelle on pitempi matka sillä, jonka täytyy ensin uida vastavirtaan ja sukeltaa veden alta pinnalle kuin sillä, joka aloittaa kapuamisensa rannalta tai jopa rinteestä. Matkasta tekee vielä vaivalloisemman, jos rannalla seisojat tyrkkivät ylös pyrkivän toistuvasti takaisin pinnan alle.

Niin on käynyt sekä minulle että päähenkilölleni. Me olemme sairastuneet vahvuuteen, koska meidän on ollut pakko. Pakko pysyä pystyssä, kun muut ympäriltä ovat kaatuneet. Emme me ole voineet edes ajatella sellaista vaihtoehtoa, ettemme selviäisi. Ei ole ollut aikaa eikä tilaisuutta romahtaa. Toistuvasti mitätöidyiksi tulleet eivät voi kaatua ja jäädä maahan makaamaan.

Niiden tähden me olemme jaksaneet, jotka ovat meihin nojanneet. Me emme ole epäilleet selviämistämme, vaikka kukaan muu ei enää ole siihen uskonut. Lapsiimme olemme valaneet eniten toivoa silloin, kun ei ole ollut muuta antaa.

Ymmärrystä minä kirjoitan. Ja empatiaa. Teen päähenkilöitä meistä, jotka jäämme muuten äänettöminä näkymättömiksi. Teen suurimpia kaikkein pienimmistä, vahvimpia heikoimmista. Ihan tahallani kirjoitan rumasta kauniisti. Kerron suoraan raskaat tapahtumat, mutta taivaanrantaan maalaan autereisen punan.

Taapelitaivaassa naitan nuoren, hyväksikäytetyn naisen vanhalle, Työväen Auto Oy:n kuljettajalle, jonka koppalakkipäähän istutan joutavia haaveita. Komennan kampurajalkaisen sulhon muuraamaan luvan perästä varastetusta lautatavarasta kyhätyn mökkinsä pihalle taivaansinisen kylpyvannan linnuille. Eikä sekään riitä! Vielä pistän ukon kirjoittamaan unelmoimastaan juuri oikeasta sinen sävystä maalarimestari Pitzenille: ”Sellainen taivas, kun eilen on ukkostanut ja satanut rankasti ja seuraavana päivänä on pyhä. Avoimesta ikkunasta leyhyy sisään tuomien tuoksu ja pääskysten helinä, tuuli on tyven, ilma sees ja aurinko puhkaissut taivaan kanteen valkean reiän, eikä taivaalla seilaa edes onnettomin pilvenlonka.” Västäräkin lennäytän keikuttelemaan pyrstöä vannan reunalle hetkellä ennen sysimustinta surua.

Kirjoitan köyhyydestä ja osattomuudesta, koska ne minä tunnen ja tiedän. Mutta kirjoitan myös siitä, kuinka jokaisella on tulevaisuus viimeiseen hengenvetoon saakka. Toivosta minä kirjoitan, tai ehkä jostain vielä epävarmemmasta, hauraammasta ja samalla väkevämmästä, siitä, ettei pelkäämiseen riitä aikaa eikä voimia, kun on vain pakko. Mutta kirjoitan myös siitä, kuinka lohdutonta pimeyttä vasten himmeinkin valo loistaa kirkkaana ihmeenä. Elämän ristiriidoista ja epävarmuudesta minä kerron, koska lopulta heikoimmat ovat kaikkein vahvimpia. Ihmeitä tapahtuu niillekin, jotka eivät niihin usko. Kuten minulle juuri nyt.

Kuka tahansa voi olla päähenkilö. Kenen tahansa elämä kelpaa romaaniin, kunhan kirjoittaja tekee työnsä hyvin, kirjoittaa kunnioittavasti ja huolellisesti. Lukijoille minä kirjoitan; en heitä miellyttääkseni, mutta vaikuttaakseni kyllä.

Kun ryhdyn kirjoittamaan, mielessäni on aihe ja jokin pieni yksityiskohta. On myös kysymyksiä, joihin lähden etsimään vastauksia. Teen tuttavuutta henkilöideni kanssa, että kukas sinä olet, miltä näytät ja miten puhut, kuinka aivastat tai kävelet, laulatko työtä tehdessäsi, uskallatko nojata vastatuuleen. Taustatutkimuksen avulla rakennan mieleeni lavasteita, joihin vien luomani henkilöt ja katson, mitä heille tapahtuu. En suunnittele etukäteen juonta tai tapahtumia. Romaanin kirjoittaminen on minulle yllätyksellinen matka, jolle lähtiessä en tiedä reittiä enkä päämäärää.

Tänään seison edessänne silmät täynnä pidäteltyä, suolaista vettä ja rinnassa kiitollisuuden paino. Olen onnekas; kuka tahansa ehdokkaista olisi ansainnut tulla palkituksi. Monta hyvää kirjaa jäi myös ilman ehdokkuutta. Minun on vaikea uskoa tätä kohdalleni sattunutta onnea.

Paljon kertonee se, että ajattelin leipoa suolaisen piirakan juhlan kunniaksi. Kun lapsi ehdotti täytteeseen poroa, suivaannuin: ”Pröystäilyä!” Tämä palkintosumma tarkoittaa minun ja lapseni kohdalla ihan konkreettisesti elämän jatkumista vuoden vaihteen jälkeenkin.

Kiitän Oulun Kirjailijaseuraa palkinnosta. Botnia-raadilla on ollut valtava luku-urakka liki sadan teoksen parissa. Satu Koho, Aleksis Salusjärvi, Pia Kaitasuo, Simo Sahlman, Hanna-Leena Määttä, Hanna Jarva ja Minna Kekkonen, kiitän teitä sydänlämmöllä ja kunnioituksella antamastanne ajasta, työpanoksesta ja rakkaudesta kirjallisuutta kohtaan. Kiitän myös Botnia-palkinnon rahoittajia Oulun kaupunkia, Osuuskauppa Arinaa ja sanomalehti Kalevaa. Yksityisten tahojen rooli kirjallisuuden tukijoina korostuu ajassa, jossa kirjailijoiden toimeentulo niukkenee entisestään.

Kiitän Taapelitaivaan innoittajaa ja suurta esikuvaani Hilma-tätiä, joka teki Karihaaran sahalla kahta vuoroa ylösottajana taatakseen lapsilleen paremman elämän. Kiitän ystäviäni, äitiäni ja Viiviä siitä, että olette jaksaneet rinnallani kaikkina vaikeina vuosina. Kirjailija Tuomo Pirttimaata kiitän Taapelitaivaan nimestä, Reija Korkattia kollegiaalisuudesta. Kustannustoimittajaani Saara Valtosta haluan onnitella; Taapelitaivas on hänen uransa ensimmäisiä toimituksia.

Viimeisimpänä kiitän kustantajaani Aviador Oy:n Vesa Tompuria uskosta laatuproosaan ja lyriikkaan yli kaupallisuuden. Kiitän Vesaa siitä, että hän antaa minulle työkyvyttömänä mahdollisuuden olla osallisena yhteiskunnassa. Kirjallisuuden kentälle on tärkeä saada myös kaltaisiani huono-osaisuudesta nousevia kertojia. Näin kurjuuden kerrontaan löytyy sävyjä, jollaisia on vaikea kuvitella ylhäältäpäin.

Ehkä me vielä joskus elämme yhteiskunnassa, jonka järjestelmät palvelevat myös heikoimpia ihmisiä, eikä päinvastoin. Ilman ymmärrystä sortavien mekanismien vaikutuksista utopiaa paremmasta on mahdoton edes tavoitella.

Siksi minä kirjoitan.

Pohjoista kirjallisuutta ovat tukeneet: